Yhteystiedot

Jussi: 050-3308084
jussi5456(at)gmail.com

Sari:050-3006532
saima6542(at)gmail.com

Päivitykset

21.7.17 Uutiset

Koirat muistoissamme

Pruukin Quutti 1995-2007

Quutti oli ensimmäinen seisojamme ja tuli kuin vahingossa 2-vuotiaana meille. Yhdessä opettelimme seisojahommia ja mutkiakin on matkassa ollut.

Ulkomuodoltaan Quutti oli vankka, komea narttu, jolla oli serttejä jo meille tullessaan ja mekin kävimme yhden hakemassa. Kokeissa kävin kerran ja riistatyön puuttuessa jäimme ilman palkintoa.

Tyypillistä sille oli todella laaja, vauhdikas haku ja jopa liiallinen itsenäisyys. Mutta kuitenkin jo tuolloin 2-vuotiaana se tiedotteli pillillä ja reppu painoi mukavasti.

Peräänmenoja tuli välillä, kuten reippaita paukkunoutoja myös. Mutta toisen koiran tultua taloon lopetin Quutin turhan komentelun ja stressaamisen (ei enää koesääntöjen mukaan). Quutti kiitti ja lopetti pahat tapansa.

Kymmenen vuotta kuljimme yhteistä metsätaivalta, Quutti "Reppukoiran" näkö ja kuulo heikkenivät ja muori vietti ansaittuja eläkepäiviään, kunnes kesäkuussa 2007 vaikean kohtutulehduksen seurauksena se muutti sateenkaarisillan tuolle puolen.

Ystävän sanoin: "Sattuu, kun pala sydämestä lähtee ystävän mukana. Ystävän on kuitenkin helpompi lähteä, rakkaus turvanaan."

FI MVA Outavainun Taika 2001-2014

Vähitellen meille selkeni, että metsästyspäivämme ovat liikaa yhdelle koiralle, olipa se millainen menijä tahansa. Niinpä tuli ajankohtaiseksi hankkia Quutille kaveri puolittamaan työtaakkaa. Kyselyjen ja tietokannan selailun jälkeen soitin Pollarin Jukalle Outavainun kenneliin ja varasin narttupennun. Ja sieltä tuli Taika talvella 2001 iloksemme.

Ulkomuodoltaan Taika oli siro narttu, joka sai sertit helposti kasaan ja MVA siitä tuli 2004. Luonne oli ystävällinen, niin toisia koiria, ihmisiä kuin ihmislapsiakin kohtaan. Kotona Taika oli huomaamaton, omissa oloissaan viihtyvä laumamme koirien ehdoton pomo. Kokeissakin kävimme ja tulostakin tuli, Junkkarissa NUO 1/loppukilpailupaikka, AVO1 ja  VOI2-palkintoja sekä metsästä että pellolta.Taika on myös Saksanseisojakerhon jalostusrekisterissä numerolla 294

Metsästystä varten Taika laitettiin ja metsässä se sai töitään tehdä. Taikan haku oli metsämaastoihin sopivaa, riistatyöt reippaita (hidastuneet ajan myötä), ei minkäänlaisia peräänmenohaluja ja sokerina pohjalla oma-aloitteiset tiedotukset syksystä 2002 alkaen. Metsässä oppinsa saaneena Taika pärjäsi myös loppusyksyn arkojen teerten ja metsojen kanssa ja metsästys oli tuloksellista. Yhteistyö oli saumatonta, Taikan kanssa ei tarvinnut koko ajan pelätä jotakin pirua tapahtuvan.

Taikasta tuli kennelimme kantanarttu ja sillä on ollut yksi pentue keväällä 2005 ja toinen talvella 2008.

Viime vuodet Taika oli reppukoirana , vielä syksyllä 2010 muori oli kuumissa ja tuulettomissa keleissä aika haka. Minkä jalannousussa hävisi, sen kokemuksella korvasi! 

Kiitollisina muistamme sinua - jälkeläisissäsi ja muistoissamme jatkat elämää luonamme!

Teerikujan Opri 2005-2014

Kun kennelimme ensimmänen pentue syntyi keväällä 2005, jätimme siitä itsellemme narttupennun, Oprin. Se oli vilkas, vauhdikas ja yhteistyöhaluinen pienestä saakka ja sopeutui narttulaumamme pohjimmaiseksi ilman kummempia kommervenkkejä.

Ulkomuodoltaan se oli ainakin  hieman "ilmava", näyttelyistä  Junkkarista H ja muualta EH.

Nuorten luokan kokeessa kävimme kerran, Junkkarissa, tuloksena NUO3. Vuonna 2007 kävimme Oprin kanssa kolme kertaa kokeissa. Kaikenlaisten sattumusten, härdellien ja mokien jälkeen käteen jäi kaksi AVO 3:sta.

Metsällä Opri oli, niin kuin muutkin koiramme,  ensimmäisestä syksystä alkaen, mitään odottelua tiettyyn ikään emme ole pitäneet. Haku oli vauhdikasta ja riittävän laajaa ja yhteyttä pitävää. Linnunkäsittelytaidot olivat kohdallaan,vielä lokakuun lopun jahdeissa niin metsojen kuin teertenkin ottaminen onnistui tytöltä hienosti. Sokerina pohjalla oma-aloitteinen tiedotus, joka näyttää jatkavan periytymistään mummostaan Pruukin Outasta Taikan kautta seuraavaan sukupolveen.

Kun selvisi ettei Opria käytetä jalostukseen, se jatkoi uraansa  Sarin luottopelinä ja erikoistui metsojen jallittamiseen. Varovaista mutta tuloksellista, siinä voisi olla Oprin motto.

Lempeitä tuulia metsonsurmalle sinne sateenkaarisillan tuolle puolen. Jäämme kaipaamaan sinua!