Yhteystiedot

Jussi: 050-3308084
jussi5456(at)gmail.com

Sari:050-3006532
saima6542(at)gmail.com

Päivitykset

21.7.17 Uutiset

Sari

sari.jpg

Innostuin luonnossa liikkumisesta ja metsästysreissuilla mukana olosta tavatessamme yhdeksänkymmentäluvun puolivälissä. Koirien työskentelyä ja isännän innostusta oli ilo seurata ja itse jälkijoukoissa alkuaikoina jopa kauhistella lintujen ampumista. Jussin metsästysmoraali on kuitenkin niin korkea, että nopeasti ymmärsin, ettei saalis ole se pääasia. Luonnon ja saaliin kunnioittaminen sekä
periaate, että saalista ei oteta vaan se saadaan, rohkaisi minutkin harkitsemaan metsästysharrastuksen aloittamista.


Quutin tullessa talouteemme, olimme molemmat uuden rodun kanssa tekemisissä. Kuljin metsästysreissuilla mukana edelleen ja ”aseena” minulla oli kamera. Näiltä ajoilta meillä onkin kuvia pilvin pimein, mukavia muistoja albumeittain. Jussi alkoi jo väsytellä minua metsästyskortin suorittamiseen, mutta tyydyin vielä jälkijoukoissa kävelyyn. Taikan sitten tullessa taloon alkuvuodesta 2001, tulin luvanneeksi Jussille, että syksyllä 2002 suoritan metsästyskortin. Sitä lupausta en ole katunut. Olenhan saanut uudenlaisen näkökulman tähän hienoon harrastukseen ja saalistakin on reppuun saatu.

Tosin oppirahat on pitänyt tästäkin ilosta maksaa, ensimmäiset syksyt menivät kyllä kiskoa pitkin katsellessa ja laukaukset olivat harvassa. Useimmiten olin aina väärin asettuneena koiraan ja lintuun nähden ja jos satuin kerrankin olemaan oikealla hollilla, niin ennen kuin olin haulikon nostanut, olivat linnut jo pelastaneet henkensä lentämällä tiehensä. Tai sitten laukaus oli lähtenyt kumppanini aseesta ja lintu oli kentässä, ennen kuin ehdin edes haulikkoa nostaa.

Onneksi meillä on mainio mahdollisuus käydä seuran ampumaradalla harjoittelemassa ammuntaa ja kesäisin siellä käymmekin harva se päivä.  Ampumaharjoittelun seurauksena on varmuuteni ja nopeuteni tilanteissa lisääntynyt ja  usko osumiseen parantunut. Vaan edelleenkin, jos minun pitäisi elättää tämä pieni perhe metsästyksellä, olisimme nääntyneet jo aikaa sitten nälkään. Kuitenkin olen sitä mieltä, että mieluummin varma laukaus kuin hutaisu sinne päin, oi sitä onnen tunnetta, kun  ampuessaan tietää myös osuvansa.